Deathgasm II: Goremageddon (Night Visions)

Jason Lei Howdenin Deathgasm-esikoisen (2015) menestysresepti oli suoraviivainen. Roisilla huumorilla kuorrutettu splatter-kavalkadi ammensi voimansa metallimusiikista ja sen fanituksesta sekä teki näppärää pilkkaa musiikkilajin herättämästä satanismihysteriasta. Vuosikymmenen ajan kypsynyt jatko-osa saattaa yhteen alkuperäisen näyttelijäkaartin, pyyhkii pöytää edeltäjänsä romanttisella kasvutarinajuonella ja keskittyy olennaiseen: metalliin, navanalusvitseihin ja armottomaan verellä läträykseen. Efektit on tietenkin toteutettu pieteetillä käsityönä. Kitaristi Brodie (Milo Cawthorne) ja rumpali Giles (Daniel Cresswell) ovat kasvaneet aikuisiksi ja passivoituneet. Deathgasm-yhtye pitäisi koota uudelleen paikallista bändikisaa varten, mutta soittokaverit makaavat hautausmaan mullassa. Brodie kaivaa esiin saatanallisten säkeiden opuksensa kymmenen vuoden takaa, ja musta magia herättää Zakkin (James Blake) ja Dionin (Sam Berkley). Hitaalla käyvien miesten koneet tosin pysyvät käynnissä vain tuoreella ihmislihalla. Ja tämä on vasta alkua. Tarina toimii, vaikka ensimmäinen elokuva olisi jo haihtunut mielestä. Sympaattiset hahmot ovat tuttuja hevariarkkityyppejä, ja dialogi iskee toistuvasti silmää metallin tuntijoille. Elokuvaa varten sävelletystä musiikista vastaa Trivium-yhtyeen nokkamies Matt Heafy. Howdenin vilpittömästä tekemisen ilosta huokuu rakkaus modernin kauhukomedian klassikoihin, etenkin maanmiehensä Peter Jacksonin varhaistuotantoon, Evil Dead II:een ja Shaun of the Deadiin. Tämän kaanonin peruskallioon DEATHGASM II: GOREMAGEDDON louhii ikioman glory holensa.