Dolly (Night Visions)

Ei tekstitystä Vuosikymmenen armottomimpiin lukeutuva kauhuelokuvasensaatio pureutuu aikailematta asian ytimeen. Se sulauttaa alkuperäisen The Texas Chain Saw Massacren estetiikan ja raa'an alkuvoiman äärigraafiseen ja -intensiiviseen moukarointiin, joka muistuttaa Martyrsin ja Insiden kaltaisista Ranska-kauhun uuden aallon klassikoista. Perusteellisen kuumottava nimikkohahmo Dolly kiilaa saman tien Terrifier-elokuvien Art the Clownin rinnalle jonossa kohti 2000-luvun mielenpainuvimpien genre-elokuvaikoneiden galleriaa. Chase (Seann William Scott, American Pie -elokuvien Stifler) ja Macy (Fabianne Therese) ovat vaeltamassa näköalapaikalle, jolla Chasen on tarkoitus kosia kumppaniaan. Polun varrelta löytyy karmivia nukkeja – useimmat rikkinäisiä, osa naulattuina puunrunkoihin. Pian seuraan liittyy nukkemaskinen Dolly, jonka äidinvaisto janoaa "hoivattavaa". Kokenut genreohjaaja Rod Blackhurst ei kuorruta tarinaansa metatasoilla tai muilla nokkeluuksilla. Suoraviivainen kerronta hakee selkänojansa erinomaisesti käsityönä toteutetuista erikoistehosteista ja rakeisesta, 16-milliselle filmille taltioidusta grindhouse-ilmeestä. Matkan varrelle kylvetyt vinon huumorin pilkahdukset ovat juuri niin perverssejä kuin asiaan kuuluu. Irtopisteitä ansaitsee myös oivaltava roolitus. Dollyn naamio lepää muunsukupuolisen show-painijan Max the Impalerin raamikkailla hartioilla. Fyysisen näyttelijän tulkinta vain vinkuvia, vauvanomaisia äännähtelyjä päästelevästä hahmosta on puhdasta painajaismateriaalia.