Flush (Night Visions)

Yleisö äänesti Flushin vuoden parhaaksi elokuvaksi Pohjois-Amerikan suurimman genre-elokuvafestivaalin, Montrealin Fantasian kansainvälisessä sarjassa. Esikoisohjaaja Grégory Morinin menestysresepti yhdistää äärimmilleen viritetyn selviytymistaistelun, makaaberisti nyrjähtäneen huumorin sekä eritekuvaston - ja kiskoo katsojan mukanaan kirjaimellisesti suoraan viemäriin. Päihteisiin mieltynyt Luc (Jonathan Lambert) ei vielä aavista ajautuvansa kaikkien aikojen kiirastuleen, kun hän suuntaa hämäräperäiselle klubille selvittelemään välejään ex-kumppaniinsa (Élodie Navarre). Hän löytää vahingossa yökerhon miestenhuoneesta huumekätkön ja lukittautuu vessakoppiin. Nokkeluuteensa hieman liikaa luottava mies saa pian oppitunnin siitä, mitä nöyryys todella tarkoittaa. Vessaan teljetyn päähenkilön kurimuksesta kauhoi unohtumattomasti jo Lukas Rinkerin bajamajaeepos Holy Shit! (2022). Morinin variaatio on räävittömämpi, inhottavampi ja hulvattomampi. 70 minuutin kestoon ei myöskään mahdu yhtään turhaa hetkeä. Vatsaa vääntävää selviytymiskamppailua keventävät sysimusta huumori, hulvaton tilannekomiikka ja silmäniskut rikoselokuvan kaavoille. Vasta pää kiinni pöntössä ymmärtää, kuinka paljon luihullakin voi olla menetettävää. Ja takaisin elämän syrjään pääsee tarttumaan vasta, kun koettelemuksista on kohdattu ne kaikkein äärimmäisimmät.